NAPON PROVINSSI

 Napon maakunta on yksi Ecuadorin tasavallan pohjoisen keskialueen (Ecuador) provinsseista, joka sijaitsee Ecuadorin Amazonin alueella ja sisältää osan Andien rinteistä Amazonin tasangoille asti. Se on saanut nimensä Napo-joesta. Napo-joki on noin 1130 kilometriä pitkä ja se kulkee Ecuadorista Peruun ja siellä synnyttää Amazonas-joen.  

Napon provinssin pääkaupunki on Tenan kaupunki. Provinssi rajoittuu pohjoisessa Sucumbíosiin, etelässä Pastazaan, lännessä Pichinchaan, Cotopaxiin ja Tungurahuaan ja idässä Orellanan maakuntaan. Maakunta koostuu viidestä kantonista, viidestä kaupunkihiippakunnasta ja kahdestakymmenestä maaseutuhiippakunnasta. 

Napo on kahden Itä-Ecuadorin kansallisuuden, Amazonian Kichwojen ja Waoranien, alue. Sen tuotanto perustuu alueen luonnonvarojen kaupallistamiseen, matkailuun, karja- ja maatalouteen. Puutalouden tuotteidensa takia se ansaitsee “Tierra de Canela” Kanelinmaa nimensä. Se oli yksi Ecuadorin ensimmäisistä Amatsonian alueen siirtomaa-alueista ja alue, jossa siirtokunnat pystyivät aloittamaan lajien ja maataloustuotteiden tuottamisen ja viennin.  

INKOJEN AIKA

 

Espanjalaiset kronikot ja historioitsijat tunnistIvat ainakin kaksi suurta ihmisryhmää, jotka asuivat nykyisessä Napon maakunnassa, Omaguasit ja Quijoisit. Edellisen tapauksessa näyttää siltä, että ennen kohtaamista espanjalaisten kanssa Omaguaseilla oli jo ainakin yksi kosketus Inka Huayna Capaciin. Toribio de Ortigueira saa nämä tiedot Isabel Guachin kautta: "he olivat hyväkuntoisia, hyvin sopeutuneita, pukeutuivat huopiin ja puuvillapaitoihin, jotka oli maalattu siveltimellä ja erilaisilla maaleilla." Quijojen tapauksessa oli ilmeistä, että heidän kontaktinsa Andien ylängön kansojen kanssa oli erittäin sujuvaa, samoin kuin inkojen kanssa. 

Kirjoittajat mainitsevat, että Papallactan alue oli parantamiskeskus ja pakollinen askel alangolle pääsemiseksi. Mainitaan myös, että inkat määräsivät hallintonsa virkamiehiä perustamaan hallitusmekanismin lämpimien maiden asukkaiden kanssa. Gutiérrez Marín kirjassaan Quijos (2009) mainitsee, että Quijos tai "Hatunquixos" tunnettiin suuren joen toisella puolella sijaitsevasta alueesta, josta voitiin hankkia muun muassa kanelia ja kultaa. 

Kulttuurierot Napon kaupunkien kanssa ja Andien asukkaiden epävieraanvarainen maasto eivät antaneet inkojen kehittää haluttua hallintojärjestelmää tai pysyvää infrastruktuuria, kuten linnoituksia tai kaupunkeja. Oli mahdollista kehittää vain linkki kontakteihin ja kaupalliseen vaihtoon. 

ESPANJALAISTEN VALLOITUS JA SIIRTOMAAVALLAN AIKA 

Myytti El Doradosta ajoi espanjalaiset valloittamaan "kanelimaan". Kronikot mainitsevat, että Atahuallpa itse vankeudessaan mainitsi ja näytti espanjalaisille "Ishpingon" ja kullan olemassaolon, joita voi löytää Amazonin viidakosta. Molemmat tuotteet olivat kaupallisesti tärkeitä ja herättivät valloittajien ahneuden.

Ensimmäisen retkikunnan Amazonille suoritti kapteeni Gonzalo Díaz de Pineda vuonna 1539. Hän saapui Bañosiin etsimään kanelimaata ja saapui Sumacoon, josta hän löysi ishpingon "ruskean ja tuoksuvan rikkauden". Sevilla del Oron kaupungin perustamisesta huolimatta Díaz de Pinedan tutkimusmatkan tuloksilla ei ollut suurta merkitystä kanelimetsien tai suurten kultamäärien löytämisen kannalta, mutta tämän kautta saatiin ensimmäiset maantieteelliset tiedot tästä, tähän asti tuntemattomasta, alueesta.

 

Francisco Pizarro nimitti veljensä Gonzalon Quiton kuvernööriksi. Hän astui virkaan 10. joulukuuta 1540 San Franciscon kaupunginvaltuuston edessä. Valmistelut etsimään niitä rikkaita ja upeita paikkoja, jotka sijaitsivat, kuten uskottiin, Los Quijosin maakunnassa, kuten Quitosta itään sijaitsevaa aluetta kutsuttiin, Keski-Cordilleran toisella puolella, alkoivat välittömästi. Suuri retkikunta koostui 340 sotilasta, 4 000 alkuperäiskansan jäsenestä, 150 hevosesta, laamalaumasta, 4 000 siasta, 900 koirasta ja lukemattomista tavaroista, ja se lähti Quitosta maaliskuun 1541 ensimmäisinä päivinä.

 

Tuohon aikaan Napo-joen yläosassa (nykyinen Napon provinssi) ei ollut olemassa merkintöjä pysyvistä ja yhtenäistyneistä ihmisasutuksista, joten vaikutti siltä, että uudisasukkaat ylläpitävät "muntun"-järjestelmää, joten heidän asutuksensa olivat hajallaan eivätkä pysyviä. Omaguaseilla oli erilainen asutusmalli, he asuivat keskittyneissä yhteisöissä, jotka olivat ryhmitelty 30–40 suurperheasuntoon, ja asukkaiden lukumäärä vaihteli 300–700 ihmisen välillä.

 

Palacio tutkimuksessaan nimeltä "Omaguas Ecuadorin Napo-joella" mainitsee, että "he rakensivat talonsa rivin muotoon jokien viereen, ja ne veivät suuren tilan ja niitä oli paljon." Fray Gaspar de Carvajal (Trujillo de Extremadura 1504 – Lima 1584) espanjalainen kronikoitsija, joka seurasi Orellanaa Amazon-joen etsinnässä joulukuun 1541 lopusta lähtien, teoksessaan Discovery of the Amazon, joka koski Napo joen rantojen kaupunkeja, mainitsee, että ne olivat suhteellisen lähellä toisiaan muodostaen provinsseja.

 

Kapteeni Gil Ramírez Dávalos perusti Erittäin Jalon ja Erittäin Uskollisen Uuden Andalucían Pyhän Hengen Baezan kaupungin 14. toukokuuta 1559. Kaupunki perustettiin kaikkiaan neljä kertaa. Seuraavana perustettiin Archidona, jonka perustaja oli kapteeni Bartolomé Marín, 21. huhtikuuta 1560 Misahuallí-joen rannoille. Kaupunki sijoittuu paikkaan, jota aiemmin kutsuttiin nimellä Algodonales. Se on nimensä velkaa perustajalleen, joka oli Espanjan Archidonasta. 

San Juan de los dos ríos de Tenan kaupungin perustaja ja perustamisajankohta ovat olleet keskustelun ja kiistan kohteena. Ilman tukea mainitaan, että Gil Ramírez Dávalos perusti sen 15. marraskuuta 1560. Sellaiselle väitteelle ei ole historiallista tukea. Kaupunkia ei löydy kartoista tai historiallisista dokumenteista nimellä Tena ennen 1740-vuosikymmentä. 

Amazonin kaupungit kehittyivät vähän 1700- ja 1800-luvuilla. Saavutetut edistysaskeleet johtuivat suurelta osin lähetyssaarnaajien (jesuiittien, kapukiinien, dominikaanien) tärkeästä läsnäolosta, jotka perustivat "lähetystyöt", joiden tavoitteena oli "viedä Jumalan sana villeille" ja "olla helpotuksen lähde heidän tarpeisiinsa."  

ITSENÄISYYDEN AIKA 

Nykyinen Napon maakunta oli yksi diktaattorien suosikkipaikoista karkottaa poliittisia vihollisiaan, koko tämä alue nähtiin vaikeuksien ja rangaistuksen paikkana. Yksi Amazonin myyteistä kutsuu sitä "vihreäksi helvetiksi". Valtion läsnäolo oli äärimmäisen heikkoa, tähän lisättynä jatkuvat sisäiset konfliktit poliittisen vallan kaappaamiseksi nuoressa tasavallassa, pitivät hallitsijat kiinnostuneempia vallan säilyttämisestä kuin investointien laajentamisesta tai maan läsnäolon vahvistamisesta muilla alueilla, kuten Amazonissa. 

1800-luvun lopusta 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin alueella vieraili laajasti seikkailijoita, tutkijoita ja kumikauppiaita. Todelliset legioonat heitä kävivät palkkaamassa tai vangitsemassa alkuperäisväestöä saadakseen heidät etsimään tätä eurooppalaisten suurvaltojen ja Yhdysvaltojen niin vaatimaa luonnonvaraa. Talousbuumi ei synnyttänyt kehitystä alueella, ja päättyi, kun yhdysvaltalaiset autoyhtiöt saivat omat kumiviljelmät muissa maissa ja synteettisen kumin ilmaantuessa.  

1900-luvulla ja 1970-luvun alussa asiat muuttuivat dramaattisesti Amazonin alueella, erityisesti Napon maakunnassa, kun tärkeitä öljyvarantoja löydettiin. Tämä merkitsi uusien tieliikennelinjojen rakentamista, kuten Quitosta Baezaan ja Tena sekä Baezasta Lago Agrioon. Öljy on näinä hyödyntämisvuosina tuottanut joissakin tapauksissa jopa 50 % maan yleisistä tuloista. Tämän suurenmoisen vaurauden pohjalta on luotu taloudellisia imperiumeja, kehitetty keskustaa, mutta se on vaikuttanut myös periferian resursseihin, epätoivoiseen köyhyystasoon sekä kansallisen ja paikallisen suunnittelun puuttumiseen.  

Presidentti Noboan hallituksen (2000 - tammikuu 2003) aloitettiin Papallacta - Baeza maantien päällystys. Myöhemmin Gutiérrez Borbúan presidenttikaudella (tammikuu 2003 – huhtikuu 2005) koko Amazonin alueen tienparannuspolitiikkaa vahvistettiin, ja aloitettiin Francisco de Orellanaan, Sucumbíosin ja Napoon yhdistävien teiden valmistumisesta. Sekä Tenasta Misahuallíin, Tálagiin ja Ahuanoon kulkevien teiden päällistys, ennennäkemätön tapahtuma siihen saakka.

 

Rafael Correan (15. tammikuuta 2007 eteenpäin) presidenttikauden aikana valmistuivat tärkeät tiet, kuten Troncal Amazónica, Interoceánica ja Narupa - Hollín - Loreto, sekä arvokas lentokenttäinfrastruktuuri. Tämä teiden parantaminen mahdollisti huomattavasti paremmat yhteydet Amazonin maakuntien välillä sekä Andien välisten kaupunkien ja lopulta Ecuadorin rannikon kanssa.