LÄHETYSTYÖNTEKIJÄ KIELEN OPPIJANA

PERUSKÄSITTEITÄ 

Andien kichwa-kulttuurin maailmankuvan suuri juhlapäivä Inti Raymi (talvipäivänseisaus, Suomessa samaan aikaan kesäpäivänseisaus)

Kulttuuri sisältää materiaalisen kulttuurin, tavat, arvot ja maailmankuvan. Yhteisö luo merkityksen, jolloin kieli ja kulttuuri ovat aina vuorovaikutuksessa. Oppiaksemme kielen me tarvitsemme ymmärtää kulttuuria ja jotta ymmärtäisimme kulttuuria, meidän tarvitsee osata kieltä.  

Lähetystyöntekijöinä on tärkeää osata kohdekansan kieltä ja kulttuuria. Kieltä kannattaa oppia kontekstissa. Olemme itse vastuussa kielen oppimisesta. Kun otamme aktiivisesti vastuun siitä, että kehitymme kielen ja kulttuurin eri osa-alueilla, voimme ohjata itse oppimistamme. 

Kommunikatiivinen kompetenssi sisältää lingvistisen, sosiokulttuurisen, diskursiivisen ja strategisen kompetenssin. Lingvistiseen kompetenssiin kuuluu leksikaalinen, fonologinen, kieliopillinen ja ortografinen kompetenssi. Sosiokulttuurinen kompetenssi tarkoittaa sosiolingvististä ja kulttuurillista osaamista.

Punkuwaykun kichwa-seurakunnan naisia

Diskursiivinen kompetenssi on kyky käydä keskustelua, kielen eri lajityyppien hallintaa sekä taitoa muotoilla sanat, lauseet ja kerronta. Strateginen kompetenssi on omata strategioita, joita käyttää, kun ei kykene ymmärtämään viestiä. 

Kielen ja kulttuurin oppiminen on tärkeää lähetystyöntekijän hyvinvoinnin, jaksamisen ja viihtymisen tähden. Se pohjautuu Kristuksen antamaan esimerkkiin, on tarpeellista evankeliumin välittämiseksi ja työstä suoriutumiseen.  

KIELEN OPPIMINEN PROSESSINA 

Paras tapa oppia kieltä on kontekstissa. Kielen oppiminen on pyörä (circular motion) oma kokemus johtaa havaintoihin ja pohdintaan, joka puolestaan johtaa yleistysten muodostamiseen, joka johtaa testaamiseen uusissa tilanteissa, joka sitten johtaa omaan kokemukseen jne. 

Rumipamban kichwa-seurakunta

Oppija (aikuinen) on itse vastuussa oppimisestaan. Opimme kaksi keskeistä periaatetta. Opi asiayhteydessä! Ohjaa ja ole itse vastuussa oppimisestasi! 

Mikä vaikuttaa oppimiseen? Tai miten saavuttaa hyvä kielitaito? Olemalla vuorovaikutuksessa. Ymmärtämällä ensin ja puhumalla sen jälkeen. Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista.

TPR-MENETELMÄ 

Opintojeni aikana Teologisessa opistossa, opin TPR (Total Physical Response) menetelmästä. Se perustuu fyysiseen reagointiin, joka jättää vahvan muistijäljen, hyödyntää eri aisteja ja oppimistyylejä, toimii myös ilman yhteistä kieltä ja on erinomainen alkeiden oppimiseen sekä hyödyllinen myös myöhemmin. Itse pohdin että tämä menetelmä on se, miten olen osittain vaistomaisesti oppinut espanjan ja tahdon käyttää tätä tapaa oppia kieltä tulevaisuudessa. 

Punkuwaykun kichwa-seurakunnan naisia

Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista ja merkityksen neuvotteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Vuorovaikutus on keskeistä kielen oppimisessa. Puhuimme lähikehityksen vyöhykkeestä, alueesta, jolta löytyy juuri meille sopiva vaikeusaste oppia kieltä. Ei liian helppo, eikä liian vaikea. Oppiminen sujuu parhaiten vuorovaikutuksessa, lähikehityksen vyöhykkeellä, avun kanssa ja neuvottelemisen kautta. Saimme myös ohjeita siitä mitä kannattaa oppia ensimmäiseksi, eli ”power tools” (kielen oppimista edistäviä ilmaisuja) ja ”survival tools” (elämää helpottavia ilmaisuja). 

Oppimiskokemus TPR-menetelmästä oli todella mielenkiintoinen. Meidän ryhmässämme oli hyvä henki ja uskalsimme kaikki heittäytyä eikä erehtymistä tarvinnut hävetä. Pystyimme leikkimään ja pelaamaan yhdessä ja se loi turvallisen paikan ja ilmapiirin missä oppia. Kommunikaatio kielenavustajan kanssa ei aina toiminut halutulla tavalla. Emme muistaneet kontrolloida aikaa ja ryhmän vetäjän/kouluttajan piti puuttua tilanteeseen useamman kerran. Toisaalta oppimistilanne oli hauska ja nautinnollinen ja itse koin oppineeni todella paljon aikaan nähden. 

Andien kichwoja tanssivat kansallistanssia tyypillisissä asuissa

Tärkeä periaate, jonka opin oli, että optimaalinen tilanne oppia kieltä on, kun asiat, jotka osaan sanoa sisältyvät asioihin, jotka ymmärrän. Kun tunnen että on helpompi puhua kuin ymmärtää tulee hälytysvalojen alkaa syttyä ja on aika miettiä mikä oppimisprosessissa ei toimi ja mikä kompetenssialue on jäänyt liian vähälle. 

KIELEN OPPIMISEN MENETELMIÄ 

Hyviä kielenoppimisen menetelmiä ovat esimerkiksi tarinat. Ne voivat olla tarinoita arkipäivästä, Raamatun kertomuksia tai lastentarinoita. Harjoittelimme myös tarinan kertomista kuvien pohjalta sekä opimme prosessin käyttämisestä kielenoppimisvälineenä. Meitä muistutettiin siitä että sanalistojen oppiminen ei useinkaan tue, vaan pikemminkin haittaa, kielen oppimista koska joillakin sanoilla ei ole vastinetta toisella kielellä ja sanat eivät tarkoita täysin samaa asiaa eri kielissä. Eri kielet myös ilmaisevat samat asiat eri tavalla, käyttäen kielioppia erilailla. 

Rinconadan kichwa-kylä

Mielestäni meidän on tarpeen ottaa aikaa kielen ja kulttuurin oppimiselle. Monesti olemme niin tulosten hankkimisen huumassa, ettemme tajua miten tärkeää on ottaa aikaa ja opetella ensin kieli ja kulttuuri. Se ei ole vain meitä varten vaan myös paikalliset ihmiset tarvitsevat aikaa, jotta he voisivat arvioida meitä ihmisinä ja haluavatko he hyväksyä meidät osaksi yhteisöään ja omiin elämiinsä. Ilman tätä voimme saada tuloksia aikaan mutta me pysymme aina ulkopuolisina. 

Pystyimme ryhmänä parantamaan suunnittelua ja ajankäyttöä. Mielestäni löysähkö suunnitelma toimi menetelmän kanssa ja antoi mahdollisuutta kielenavustajalle ottaa ohjia itselleen. Toisaalta saavamme palaute ohjaajilta/kouluttajilta muistutti, että kielenavustaja ei aina kykene ottamaan vastuuta oppimistilanteesta ja joskus hän saattaa ymmärtää ohjeemme väärin, joten on tarpeen ottaa myös kontrollia oppimistilanteesta. TPR-menetelmässä oppija on vastuussa oppimisestaan ja sen täytyy näkyä sekä suunnitelmassa että vuorovaikutuksessa. 

SYNTYNEITÄ AJATUKSIA 

Rumipamban kichwa-seurakunnan jäseniä

Minulle tämä kurssi oli todella positiivinen ja toi vapautuksen ajatuksesta, että kielenoppiminen on puhumista ja puheen tuottamista. Minulla on oikeus kuunnella ja ymmärtää ennen kuin alan puhumaan. 

Tunnen että tämä on myös loistava tapa yhteisöön sisälle pääsemiseen, erityisesti alkuperäiskansojen parissa on merkittävää jos ”valkoinen ulkopuolinen” on valmis asettumaan lapsen ja oppijan asemaan ja kohtelemaan paikallisia opettajina ja aikuisina. Se osoittaa nöyryyttä tavalla, joka voidaan käytännössä ymmärtää sekä mahdollistaa kulttuuriin sisälle pääsemisen tavalla, joka ei mielestäni ole muuten mahdollista.