LÄHETYSTEOLOGINEN KIRJOITELMA SEURAKUNNAN VANHEMMISTOLLE

Johdanto 

 

Miksi lähetystyö on tärkeää? Vapaakirkon lähetysnäyn mukaan, vapaakirkon työntekijät vievät hyvää sanomaa ensisijaisesti vähiten evankelioiduille kansanryhmille, kääntävät Raamattua niiden kielille ja tekevät lukutaitotyötä, sekä tukevat kansallisia seurakuntia evankelioimis-, opetus- ja kirjallisuustyössä unohtamatta hädässä olevien ihmisten, erityisesti lasten, auttamista. Kaikki tämä on tärkeää ja raamatullista työtä, mutta miksi meidän suomalaisen seurakuntamme pitäisi olla mukana rahoittamassa ja tekemässä sitä?  

 

Miten me, suomalaiset seurakuntalaiset ja erityisesti tämän seurakunnan vanhemmisto, voisimme tehdä toteuttaaksemme Jeesuksen käskyn lähteä, opettaa hänestä, tehdä opetuslapsia ja kastaa kaikki kansat hänen omikseen? Hoffrénin mukaan lähetystyö on kristillisen seurakunnan keskeisin ja tärkein tehtävä. Hänestä se kulkee punaisena lankana läpi Raamatun ja on mukana alusta loppuun, ei vain UTssa tai Jeesuksen antamassa lähetystehtävässä vaan myös VTssa. Jumalan antaman lähetystehtävän huipentuma on kuvattu Ilm. 7:9, jossa suuri kansanjoukko palvoo Jumalaansa ja Jeesusta Kristusta, Pelastajaansa. Siinä on ihmisiä kaikista maista, kansoista, heimoista ja kieliryhmistä. Jotta tämä toteutuisi on seurakuntien lähetettävä työntekijöitä niiden kansojen, kieliryhmien ja ihmisten luokse, jotka eivät vielä tunne Jeesusta Vapahtajanaan.  

 

Tässä esseessä aion esitellä Suomen Vapaakirkon arvoparit ja kertoa miten ne liittyvät lähetystyöhön, eli Missio Deihin, Jumalan tehtävään meille. Vapaakirkon arvoparit ovat: 1. Jumalan sana - Pyhän Hengen ohjaus, 2. Henkilökohtainen usko Jeesukseen – Seurakuntayhteys, 3. Evankeliumin julistaminen–Pyyteetön palveleminen, 4. Vakaumuksellisuus –Avarakatseisuus, 5. Tavallinen elämä - Yliluonnollisuus ja 6. Vahvat juuret – Uudistuva yhteisö. Tarkoitukseni on myös vastata tekemiini kysymyksiin. 

 

 

1. Jumalan sana – Pyhän Hengen ohjaus 

 

Me teemme lähetystyötä, koska Raamattu käskee meitä tekemään sitä (Matt. 28:18–20), tämä tapahtuu, kun Pyhä Henki tulee meihin ja antaa meille voiman (Ap. t. 1:8). Paavali kirjoittaa 1 Tim. 2:4 ”Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. Hoffrénin mukaan, totuus pelastuksesta on vain yhteydessä Jeesukseen Kristukseen, eikä ole olemassa riittävän hyviä syitä lähetyskäskyn laiminlyömiseen. Jumala pelastaa ihmiset valtakuntaansa itsensä tähden, sekä myös tehtävää varten (2. Kor. 5:14–15, 18–19).  

 

Raamatun mukaan Jumalan ylistäminen on koko luomakunnan olemassaolon perimmäinen syy.  Lähetystyön tavoite ei ole tehdä lähetystyötä, vaan tuoda ihmisiä Jumalan luokse, jotta me voisimme yhdessä ylistää Jumalaa. Piperin mukaan kirkon perimmäinen tavoite on Jumalan ylistäminen. Me teemme lähetystyötä, koska tahdomme tuoda kaikki kansat Jumalan eteen ylistämään häntä yhdessä. 

 

Tämä on mahdollista Pyhän Hengen ohjauksessa. Yliniemen mukaan Luukkaan kirjoituksissa, erityisesti Apostolien teoissa, "todistaminen" toimii avaimena kuvattaessa seurakunnan suhdetta Jumalaan ja maailmaan. Hengen voimaannuttamisen tarkoitus on tehdä opetuslapsista Kristuksen ja erityisesti hänen ylösnousemuksensa todistajia (Apt. 1:8; 2:32). Seurakunnalle on uskottu evankeliumi, jotta se voisi välittää sen maailmalle (1. Tes. 2:4). 

 

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Raamatun sanoman kontekstuaalisointi on avain. Hwang lainaa Dean Flemmingiä artikkelissaan sanoen: "Kontekstualisoitu teologia ei ole vain toivottavaa; se on ainoa tapa tehdä teologiaa.” Meidän täytyy esittää Jumalan sana tavalla, jonka kohderyhmämme ihmiset ymmärtävät ja se onnistuu vain puhumalla heidän sydämensä kieltä. Tämä tarkoittaa, ettemme käytä vain heidän kielensä sanoja ja kielioppia vaan myös tulkitsemme Raamatun heidän kulttuurinsa käsitteitä ja tapoja käyttäen. Tässä tarvitsemme Pyhän Hengen ohjausta ja kulttuurin lukutaitoa. 

 

 

2. Henkilökohtainen usko Jeesukseen–Seurakuntayhteys 

 

Henkilökohtainen usko Jeesukseen on lähetystyön perusta ja lähetystyötä ei voi olla olemassa ilman seurakuntayhteyttä. Seurakunta on kutsuttu viemään Jeesuksen opetus maailman ääriin. Me voimme tehdä sen vain, jos uskomme ja olemme osa Jeesuksen ruumista. 

 

Seurakunnan tulee heijastaa tätä henkilökohtaista uskoa, palvomalla Jumalaa ja Jeesusta Herranaan. Piperin mukaan keskeisin kysymys lähetystyössä on Jumalan keskeisyys seurakunnan elämässä. Missä ihmiset eivät tunnista Jumalan suuruuttaa, miten heidät voidaan lähettää kertomaan Jumalasta. Lähetyksen tulee nousta tästä ymmärryksestä, Herra on suuri, jumalista korkein ja meidän tulee pelätä ja ylistää häntä.  

 

Lähetys on, koska meillä on henkilökohtainen usko ja seurakuntayhteys. Yliniemen mukaan seurakunta on kutsuttu heijastamaan Jumalan muu-keskeisyyttä. Jumala on kolmiyhteinen, hän ei ole keskittynyt itseensä vaan on muu-keskeinen. Seurakunta on kutsuttu heijastamaan tätä sekä suhteessaan Jumalaan että maailmaan. Yliniemi kirjoittaa, että seurakunnan muu-keskeinen käyttäytyminen maailmaa kohtaan näkyy Raamatussa ilmaisuissa, kuten lähetti, apostoli ja todistaja. Raamatun käsiteen todistamisesta/todistajakeskeisyydestä tekee muu-keskeiseksi se, että joku muu kuin minä on tapahtuman keskiössä. Kirkko todistaa Jumalasta ja hänen teoistaan. 

 

Hwangin mukaan UT:n evankeliumin ilmoitus voisi tarjota lähtökohdan kulttuurin kääntämiselle. UTssa näemme Jumalan seurakunnan, joka on laajentunut käsittämään juutalaisten lisäksi pakanaseurakunnat. Erityisesti Paavali tekee valtavan työn kontekstualisoidessaan VTn Israelin Jumalan uskon uusille pakanauskoville Euroopassa ja Vähä-Aasian alueella. Meidän suomalainen kristillisyytemme, sekä henkilökohtainen uskomme, että seurakunnan uskonelämä, ovat tämän UTn kontekstualisoinnin kontekstuaalisointia. Nyt on meidän vuoromme työskennellä kentällä uusien uskovien ja seurakuntien kanssa, jotta Raamattu ja kristinusko, henkilökohtainen usko ja seurakuntayhteys, voisivat kontekstualisoitua uusiin pakanakulttuureihin. Hwang käyttää esimerkkinä, miten OTssa käytetään termiä ”El” ja sen derivaatteja Israelin Jumalasta puhuttaessa, vaikka tämä nimitys aikaisemmin kuului paikalliselle kaananilaiselle jumaluudelle. 

 

 

3. Evankeliumin julistaminen–Pyyteetön palveleminen 

 

Raamattu haastaa meitä julistamaan evankeliumia, esim. Paavali Room. 10:14–15. Meidät on kaikki kutsuttu kertomaan hyvä sanoma, ympärillämme oleville ihmisille ja aina maan ääriin saakka. Jokaisen uskovan ja seurakunnan jäsenen kutsumuksena on palvella pyynteettömästi Jumalaa ja toisia ihmisiä, omalla paikallaan. Tästä syntyy seurakunnan kutsu ja velvollisuus lähettää ihmisiä lähetystyöhön. Meidät on kutsuttu julistamaan Jumalaa ja hänen tekojaan jo VTssa, esim. Jesaja 12:4. Mutta miten me voisimme tehdä tämän, jos kukaan ei lähde kansojen keskuuteen? Ja miten kukaan voi lähteä, jos seurakunta ei lähetä? 

 

Mutta miten tämä voi tapahtua, jos me itse emme ensin usko ja jaa evankeliumia ja palvele siellä missä olemme, seurakunnan keskellä. Jotta voimme kertoa evankeliumia tai palvella, meidän tulee ensin palvoa Jumalaan. Piperin mukaan seurakunnat, jotka eivät ole keskittyneet Jumalan palvontaan eivät myöskään pala kertomaan hänestä kaikille kansoille. Kun ihmiset seurakunnassa palavat Jumalalle ja palvovat häntä, kuten hän ansaitsee, he myös palavat viedä evankeliumia maailman ääriin. 

 

Voimme löytää jo VTssa henkilöitä, joiden elämässä toteutuu Jumalan kutsu ja lähetystyö. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antaa Nooalle lupauksen, joka koskee koko ihmiskuntaa. (1. Moos. 8:1–17). Jumala kutsuu Aabrahamin, lähettää hänet ennalta tuntemattomaan maahan, vieraan kulttuurin keskelle, jotta Jumalan valittu kansa kerran perisi sen. Tämän Aabrahamin kanssa tehdyn liiton kautta tulee ihmiskunnalle mahdollisuus päästä jälleen yhteyteen Jumalan kanssa (1. Moos. 12). Myös Joosefin elämän kautta Kaikkivaltias Jumala tulee tunnetuksi (mm. 1. Moos. 45:5 ja 50:20). Monia muitakin henkilöitä Jumala kutsui ja lähetti, kuten Mooses, Joosua ja Ruut. Myös me, seurakuntana ja yksittäisinä uskovina, kuulumme tähän jatkumoon. Meidät on kutsuttu tekemään Jumalaa tunnetuksi ja julistamaan evankeliumia oman elämämme kautta. 

 

 

4. Vakaumuksellisuus –Avarakatseisuus 

 

Raamattu kutsuu kaikkia kansoja yhdessä palvomaan Jumalaa, kuten Ps 117:1 sanoo. Meidän tulee olla kiitollisia Jumalalle siitä mitä hän tekee, yhdessä kaikkien kansojen kanssa. Meidän uskomme ja vakaumuksemme sekä luottamuksemme Jumalaan, on syy miksi me teemme lähetystyötä. Henkilökohtainen vakaumus ja sen tunnustaminen on tärkeä osa kristillistä uskoa. Ahonen kirjoittaa, että luontaiset kontaktit kun ihmiset kertovat toisilleen kokemuksistaan ovat tapa, jolla kristinusko leviää usein nopeimmin. 

 

Piperin mukaan tuhannet lähetystyöntekijät ovat vaikuttuneet ja tehneet työtään omaksuttuaan vakaumuksen suuruudesta ja voittoisasta Jumalasta. Tämän näyn tulee tulla ensin ja se edeltää lähetystä. Piper kirjoittaa, että myötätunto kadonneita kohtaan on korkea ja kaunis motiivi lähetystyölle. Ilman sitä menetämme suloisen nöyryyden jakaa aarteen, jonka olemme vapaasti saaneet. Hänen mukaansa tärkeämpi motiivi on kuitenkin vakaumuksemme, uskomme Jumalaan. Se kantaa meitä silloinkin, kun menetämme myötätunnon ja rakkauden.  

 

4. Moos. Jumala ohjaa Aaronia ja hänen jälkeläisiään siunaamaan israelilaisia, alkuperäisessä kontekstissaan siunaus oli Israelille ja painopiste oli pappien roolissa siunauksen puhumisessa kansalle. Psalmissa 67 siunauksen tarkoitus on kuitenkin paljastaa kansoille Jumalan suuruus (jae 2) ja johtaa maan ihmiset ylistämään Jumalaa (jae 3) "maan ääriin" (jae 7). Psalmi 67 mukauttaa Aaronin siunausta ja laajentaa sen tarkoitusta, täten toistaen kaksi suurta VTn teologista perinnettä. Psalmi muistuttaa Jumalan Abrahamille antamasta lupauksesta siunata häntä ja vuorostaan siunata kaikkia maan sukukuntia (1. Moos. 12:1–4). Psalmi 67 julistaa, että Jumala on kaikkien kansakuntien suvereeni kuningas ja väittää, ettei ole olemassa muuta jumalaa kuin Israelin Jumala, Jumala ei tuo vain oikeudenmukaisuutta Israelille, vaan myös "kansoille" (jae 4).  

 

Myös meidät on kutsuttu paljastamaan Jumalan suuruus kaikille kansoille, sekä julistamaan heille, että ei ole olemassa muita jumalia kuin Israelin Jumala, eikä muita Herroja kuin Jeesus, ja että hän tulee tuomaan oikeudenmukaisuuden kaikille. Meidän vakaumuksemme on usko Jumalaan, joka tuo pelastuksen. Samalla meitä on käsketty avaamaan silmämme ja näkemään, että kutsu koskee kaikkia kansoja, olivatpa he sitten miten erilaisia meistä ulkonäöltään, kieleltään tai kulttuuriltaan – Jeesus on myös heidän Herransa (Gal 3:28). 

  

 

5. Tavallinen elämä –Yliluonnollisuus 

 

SVK Mission, Vapaakirkon lähetystyön, tunnuslause on “Tavallisia ihmisiä mukana tavattoman suuressa”. SVK Mission sivut sanoittavat tämän “Olemme Suomen Vapaakirkon lähetystyötä toteuttava toimija. Rohkaisemme, innostamme ja mobilisoimme seurakuntia ja yksilökristittyjä osallistumaan Jeesuksen antaman tehtävän loppuunsaattamiseen (Matt. 28:19–20).”16 Lähetystyö on tavallisten ihmisten tavallista elämää, keskellä Jumalan yliluonnollista toimintaa ja elämää. Tähän työhön mukaan Jeesus käski jokaista kristittyä ja seurakuntaa. 

 

Tavallisen elämä yliluonnollisen Jumalan kanssa voi tuntua pelottavalta, mutta Jeesus on luvannut meille Matt. 19:29, että kaikki mitä me teemme hänen nimensä tähden nähdään ja palkitaan, me voimme luottaa siihen. Lähetystyö on osa uskovan elämää ja sen tarkoitus on tuoda Jumalan ilo kaikkien ihmisten elämään. Jeesus opettaa opetuslapsiaan Joh. 15:7–11, että heidän tulee pysyä hänessä, täyttää hänen käskynsä ja tuottaa runsaasti hedelmää, hän sanoo “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. 

 

Ahosen mukaan, yhtäkään kirkkoa tai kristittyä ei vapauteta lähetysvastuusta, koska se on osa kristittynä elämistä. Jokainen meistä on kutsuttu kantamaan vastuumme Kristuksen antamasta tehtävästä. Me elämme tavallista elämää, samalla yliluonnollinen on osa seurakunnan elämää. Me tiedämme, että Jeesus on tulossa takaisin ja silloin meidät kaikki tullaan tuomitsemaan. Kuten Jesaja 30:18 sanoo, Jeesus odottaa, koska hän on armollinen ja rakastava. Ja hän kutsuu kaikkia kansoja opetuslapsikseen, jotta voisimme yhdessä hänen kanssaan ylistää Jumalaa, kun hänen saapumisensa aika tulee. Jeesuksen seuraajina me emme voi unohtaa tätä yliluonnollista osaa elämästämme. Meidät on kutsuttu tekemään opetuslapsia maailman ääriin saakka, me tiedämme, että Jeesus antaa tuomionsa odottaa, jotta mahdollisimman monet voisivat tuntea hänet. Ja meidän on oltava mukana tässä työssä, koska olemme osa hänen ruumistaan. 

 

Ihminen on tarkoitettu elämään henkilökohtaisessa yhteydessä Luojansa kanssa, kirjoittaa Hoffrén. Kuten Jumala on yhteyden Jumala, myös ihminen kaipaa Jumalan yhteyteen. Jeesus kysyy (Mark. 12:29–34): ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” ja vastaa: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” Yhteys Jumalaan on enemmän kuin mikään muu ja se on annettu meille jo luomisessa. Lähetyksen tehtävä on saattaa ihminen yhteyteen yliluonnollisen, Jumalan, kanssa, johon meidät on luotu. Lähetyksessä me elämme tavallista elämää, osana yliluonnollista Jumalaa. Ei ole mitään parempaa tapaa tehdä tätä. 

 

 

6. Vahvat juuret –Uudistuvat yhteisöt 

 

Monet ihmiset kyselevät “kuka minä olen”, saamatta vastausta tähän. Ihmisen identiteetti on hänen yhteydessään Jumalaan, siinä yhteydessä ovat meidän juuremme. Ne on istutettu Jeesus-kallioon ja vahvempia juuria ei voi olla olemassa. Tätä sanomaa lähetystyö vie kaikkialle maailmaan. Me olemme osa Jeesuksen ruumista. 

 

Lähetystyön juuret ovat Raamatussa, samoin kuin seurakunnan, esim. Jeesus Joh 17:26. Ahosen mukaan ne kirkot, jotka ovat missionaarisia ja joilla on selkeä näkemys tehtävästään maailmassa ovat ainoita, jotka tulevaisuudessa tulevat säilymään hengissä ja elinvoimaisina. On tarpeen uudelleen tiedostaa, miksi seurakunta on olemassa ja antaa Jumalan valtakunnan todellisuuden murtaa työmuotokohtaiset reviirit ja tuoda silmien eteen ihmiskunnan ja koko luomakunnan uudistumisen. 

 

Jumala kutsuu meitä olemaan uskollisia sanalleen ja toimimaan oikein meitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Meidän tulee olla uskollisia palvelijoita, niitä, joille Jumala voi sanoa, Matt. 25:21 sanoin “Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’”  

 

Piperin mukaan Jumalan vääjäämätön tarkoitus osoittaa kirkkauttaan seurakunnan tehtävässä on sama kuin hänen tarkoituksensa antaa kansalleen ääretöntä iloa. Jumala on sitoutunut jokaisesta heimosta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta kutsuttujen lunastettujensa pyhään iloon, samalla innolla, joka saa hänet etsimään omaa kunniaansa kaikessa, mitä hän tekee. Jumalan ylivalta Jumalan sydämessä on hänen armonsa ja hänen seurakuntansa lähetysliikkeen liikkeellepaneva voima. Ollaan mekin mukana tässä tehtävässä! 

 

 

LÄHTEET: 

Ahonen, R. 
2012 Maailmanlähetys tienhaarassa: Siirtymävaiheen missiologisia kysymyksiä, Suomen Lähetysseura, Helsinki, Suomi. 

Hoffrén, K. 
2007 Lähetystyön Raamatulliset perusteet: Lähetys — Raamatun punainen lanka. Tiivistelmät Kaarina Hoffrénin puheesta lähetyksen aluekoulutuspäivässä Joensuussa 6.10.2007. Suomen Vapaakirkon lähetys - aineistopankki. 

Hwang, Jerry 
2018 Contextualization in the Old Testament. Mission Round Table 13:2 (May–August 2018): 4–9. 

Piper, J. 
1993 Let the Nations Be Glad, Baker Book House, Grand Rapids, MI, USA. 

SVK Missio 
2023 (vierailtu 01.12.2023) https://www.svkmissio.fi/mita_teemme/ 

Yliniemi, J. 
2023 lukuvuosi, God’s and the church’s other-centredness, luontomuistiinpano, Lähetyksen teologia, Suomen teologinen opisto.